Kun kiinnostukset ja osaaminen yhdistyvät, voit antaa työssäsi täyden työpanoksen. Työnteko ei enää välttämättä tunnu työltä. Tarkentaaksesi, miten ja missä voisit parhaiten käyttää taitojasi hyödyksi, aseta ydintaitosi tärkeysjärjestykseen jatkoanalyysissä. Kun tiedät, mitä taitoja käytät mieluiten, voit ohjata urasi haluamaasi suuntaan.

Nyt se iski, mitä olen odottanutkin kolmisen viikkoa. Aloin kelaamaan vanhoja.

"Mitä ei kohtaa ajallaan, se tulee vastaan myöhemmin" tai jotain sinne päin on joku runoilija pohtinut. Siksipä en vielä hirveästi itseäni tuomitse ja morkkaa, vaikka mietinkin eilen irtisanomiseeni liittyviä pahoja tunteita. Onhan minun ne käytävä läpi ja jotenkin selvitettävä, jotta ne eivät tule vastaan myöhemmin.

Luminen postikorttimaisema ja vihantunteita

Kävelin Hämeenlinnan harjulla upeissa talvimaisemissa ja katselin, miten pikkulapset riemuitsivat lumileikeistä ja pulkkamäestä. Minua jäyti taas, miksi minua kohdeltiin niin kuin kohdeltiin.

Jos irtisanomiset piti tehdä kokemus ja pätevyys huomioon ottaen, miksi meistä noin kymmenestä juuri me kaksi, minä 23 v. alalla työskennellyt ja toinen lähes 35 v. osa-aikaeläkkeellä ollut saatiin lähteä. Jäljelle jäi viime syksynä valmistuneet kaksi aktiivia ja pari harjoittelijaa, mutta toki pari useamman vuoden ollutta ja pari lahopäätä. Miten voin hyväksyä asian, jota en ymmärrä?

Asia hoidettiin niin tökerösti ja ammattitaidottomasti, että kiukuttaa ja vihastuttaa. Minulle ei kerrottu edes perusteita, näytettiin yleisiä organisaatiokaavioita, joista piti selvitä, että minulle ei riitä laatikkoa. Mutta ei siinä ollut muidenkaan laatikoita. Perustelut käskettiin kysyä neuvottelijoilta, sillä ne ovat muistiossa, joka ei ole vielä valmis. Miten näin voidaan menetellä? Miten meidän pätevyys ja kokemus on yhteismitallistettu, että on osattu pudottaa kaksi listalla viimeiseksi jäänyttä pois?

Tiedän, että mitään tällaisia listoja ja pohdintoja ei tehtykään. Kaikki oli vain yhtä teatteria, ja puuhastelua. Iso yritys, joka haluaa olla markkinajohtaja, ei osaa hoitaa henkilöstöasioita tippaakaan.

Minä vihaan niitä tyyppejä. Haluaisin tehdä woodoo-nuken ja pistellä neuloilla niin kauan, että kyllästyisin. Vai polttaisinko heidän kuvat, tai tekisin tikkataulun naamakuvasta. Heittelisin kunnolla teräviä tikkoja.

Mitä se auttaisi? Ei mitään. Mutta miten saan jätetyksi nämä ikävät tunteet ja mietteet taakseni? Kaikki se energia, jonka tähän vanhan miettimiseen tuhlaan, on sanan mukaisesti tuhlausta. Sen tarvitsen tulevaisuuden ja uusien mahdollisuuksien miettimiseen. Työhakemusten räätälöintiin, oman osaamiseni tutkiskeluun ja täydentämiseen, positiivisten asioiden miettimiseen..

Tarvittaisiin se "kasvohoito", joka puhdistaisi ajatukset, vetäisi kaiken likaantuneen ja jopa tulehtuneen pois, ja niiden tilalle imeytyisi uutta ja ravitsevaa voidetta, positiivisia ja mielihyvää tuottavia, tulevaisuuteen suuntaavia ajatuksia.

 

 

 

Maisema on tänään aivan ihana: puhdas valkoinen lumi täyttää maiseman. Aamulla vailla 6 oli teitä jo avattu, eikä suola ollut vielä kehälläkään sulattanut kaikkea lunta. Meno oli rauhallista ja hiljaista, sillä lumi vaimentaa liikenteen melua.

Maisema kuin postikortista, mistä pidän. Mieli lepää.

Pihaan olikin kasaantunut paljon lunta. Teinkin lumityöt jo heti kuuden jälkeen tultuani tytön töihin viennistä. Lunta oli paljon, mutta lievä pakkanen teki siitä yllättävän kevyttä. Tässäpä tuli aamujumppa, mukavasti pikkuhiki ja nälkä.

Tänään on luvassa taas kuskailua edestakaisin. Lapset pääsevät helpolla, mihin olen itse syypää. On niin helppoa suostua viemään muutama kilsa ja taas hakea, vaikka pitkän päälle tuosta ei olekaan hyötyä. Liikunta tekisi hyvää!

Työnhakua ja harmi tekemättömistä töistä

Tänään pitäisi laittaa taas yksi työhakemus menemään. Vaikka tiedän, että työnhaku on nyt päällimmäinen ja tärkein asia, en meinaa jaksaa koota itseäni riittävästi hiomaan työhakemustani. Pitäisi räätälöidä ja nostaa juuri niitä asioita, joita työilmoituksessa korostetaan ja millaista henkilöä haetaan. Eli vastata tarjoomaan, tarjota itseään ratkaisuna työnantajan ongelmaan. Kunpa olisikin niin helppoa tehdä kuin sanoa.

Illalla iski taas huono omatunto, miksi en saa tehdyksi sitä kaikkea, mitä olen suunnitellut. Listaan tekemättömiä asioita listaksi sekä mieleeni että vihkoon. Kovin vähän niitä voin viivata yli, vaikka olen yrittänyt olla tehokas. Täytyisi muistaa, että eihän tässä tammikuuta ole järin montaa päivää kulunut (arkipäiviä), vaikka kuukausi on pitkällä. Loppiainen verotti arkea.

Pitäisi oppia olemaan itselleen armollinen. Näin kuulin jo vuosi sitten, mutta en meinaa sitä oppia. Jos en minä arvosta ja pidä itsestäni, miksi niin tekisivät toiset. Toiset näkevät sinut sellaisena kuin itse itseäsi pidät!

 

Miksihän sitä aina on niin tyytymätön itseensä ja laiskotteluun? Voisihan sitä iloita edes siitä, että jaksaa herätä ylös, keittää kahvit ja avata koneen.

Yö meni läskiksi, mikä koituu päivällä väsymyksenä. Minun oli määrä hakea tyttö lätkäpelimatkalta noin 1-2 aikoihin yöllä, ja odottelin tarkemmasta ajasta kertovaa tekstariaa. Suunnittelin nukkuvani, mutta enpä osannut. Niinpä heti yhden aikaan värjöttelin Teboililla ja odottelin tytärtäni tuovan auton tuloa. Ajattelin lämmöllä tuota lätkään hurahtanutta murkkuikäistä kipuilijaani, joka on pohjimmiltaan niin lapsellinen ja läheisyyden kipeä.

Vaikka kello oli jo myöhä, tankkasimme itseämme Shellin kanakorilla ja toastilla. Tekin niin hyvää, vaikka "hetken suussa - ikuisesti vyötäröllä" -lause tulikin jälleen kerran mieleeni.

Auton huoltoa ja lumisadetta

Nukuttuani pari tuntia vanhin neiti herätti viemään töihin. Keli oli onneksi eilisesta pöpperölumesta poiketen hyvä, ja itse asiassa aamulla hiljaiseen aikaan on kiva olla liikkeellä. Jos ei nukuttaisi. Kotiin palattuani puoli tuntia löhöilyä ja pikkukaverin vienti kouluun ja sieltä jatkoin suoraan autohuoltoon. Meille uudesta autosta piiputti joku hihna.

Onneksi huoltamolla oli tosi kiva kahvio. Sämpylän ja kahvin jälkeen oli kiva lähteä kävelemään kohti kotia. Ennakkokatselun perusteella matkaa oli noin 7 km. Lumisateen uhka leijui koko ajan, mutta ei vielä satanut, vaikkakin liukkaat tien pinnat kipeyttivät jalkoja.

Lumiaura-kaverit olivat töissään. Mietin, miten sekin homma vaatii osaamista ja miten käytäntö neuvoo tekijää. Pikkuhiljaa tulee tutuiksi reitit, miten päin on lunta paras työntää ja mihin päin kasata. Mikä on valtaväylä ja minkä pienemmän tulon voi vaikka torpata lumikasalla. Täytyy mmyöntää, että lumikasoja tuli kyllä aika yllättävästä kohti vastaan. Vielä on kaverilla harjoiteltavaa.

Runebergia ja laskiaispullia

Matkan varrella tuli Marian leipomo kohdalle. Pitihän sitä sortua, ja ostin 2 laskiaispullaa ja 2 runebergin torttua.

Nukuttuani pari tuntia nautiskelin kahvista ja ah niin hyvästä Runebergista. Harvoin olen maistanut näin hyvää runebergia, mausteet ja kosteus olivat just minun makuuni.

Laskiaispullat odottavat iltapäiväkoululaista. Hän toivoi minun yllättävän ja tekevän mokkapaloja, jotka olisivat valmiit, kun hän tulee koulusta. Säästän, toivottavasti myös toteutan, tuon yllätyksen toiseen kertaan.

Nyt sitten laiskottaa, ja työn hakemisen eteen en jaksa tehdä mitään. Tekstiviesti ilmoitti, että tämän illan esseen kirjoitusvalmennus on siirtynyt. Minä onneton unohdin, että olin ilmoittautunut koko valmennukseen! Kahden kalenterin loukku, mikä on kyllä korjattava heti. Mutta kun en löydä, mistä saisin Outlook Expressiin kalenteritoiminnon kuten oli työkoneessa..

Nyt hakemaan autoa, juuri tuli tekstari. Lunta pyryttää, joten edessä kiva bussiseikkailu.

 

Miten paljon heitinkään hukkaan energiaa kaikkina noina kuukausina, kun yritin pyristellä ja pysytellä pinnalla ja soimasin itseäni. Marraskuun 13. päivä se sitten sanottiin: Yt-neuvottelut ovat osaltasi johtaneet työsuhteesi irtisanomiseen.

Nyt olen päättänyt: Haluan suunnata kaiken energiani uuteen ja tulevaan. Kaikki energia, minkä käytän vanhan märehtimiseen ja surkutteluun, on pois siitä energiasta, minkä voisin käyttää tulevaisuuden mahdollisuuksien pohdintaan. Mennyttä ei voi muuttaa eikä entistä elämää saa takaisin, vaikka sitä kuinka miettisi ja haikailisi. Nyt on nyt, ja suunta vain eteenpäin.

Mennyttä voi miettiä vain siltä osin, mitä siitä olisi oppimista. Nyt voinkin vain miettiä, mitä tekisin vastaavassa asiassa toisin ja paremmin.