Nyt se iski, mitä olen odottanutkin kolmisen viikkoa. Aloin kelaamaan vanhoja.

"Mitä ei kohtaa ajallaan, se tulee vastaan myöhemmin" tai jotain sinne päin on joku runoilija pohtinut. Siksipä en vielä hirveästi itseäni tuomitse ja morkkaa, vaikka mietinkin eilen irtisanomiseeni liittyviä pahoja tunteita. Onhan minun ne käytävä läpi ja jotenkin selvitettävä, jotta ne eivät tule vastaan myöhemmin.

Luminen postikorttimaisema ja vihantunteita

Kävelin Hämeenlinnan harjulla upeissa talvimaisemissa ja katselin, miten pikkulapset riemuitsivat lumileikeistä ja pulkkamäestä. Minua jäyti taas, miksi minua kohdeltiin niin kuin kohdeltiin.

Jos irtisanomiset piti tehdä kokemus ja pätevyys huomioon ottaen, miksi meistä noin kymmenestä juuri me kaksi, minä 23 v. alalla työskennellyt ja toinen lähes 35 v. osa-aikaeläkkeellä ollut saatiin lähteä. Jäljelle jäi viime syksynä valmistuneet kaksi aktiivia ja pari harjoittelijaa, mutta toki pari useamman vuoden ollutta ja pari lahopäätä. Miten voin hyväksyä asian, jota en ymmärrä?

Asia hoidettiin niin tökerösti ja ammattitaidottomasti, että kiukuttaa ja vihastuttaa. Minulle ei kerrottu edes perusteita, näytettiin yleisiä organisaatiokaavioita, joista piti selvitä, että minulle ei riitä laatikkoa. Mutta ei siinä ollut muidenkaan laatikoita. Perustelut käskettiin kysyä neuvottelijoilta, sillä ne ovat muistiossa, joka ei ole vielä valmis. Miten näin voidaan menetellä? Miten meidän pätevyys ja kokemus on yhteismitallistettu, että on osattu pudottaa kaksi listalla viimeiseksi jäänyttä pois?

Tiedän, että mitään tällaisia listoja ja pohdintoja ei tehtykään. Kaikki oli vain yhtä teatteria, ja puuhastelua. Iso yritys, joka haluaa olla markkinajohtaja, ei osaa hoitaa henkilöstöasioita tippaakaan.

Minä vihaan niitä tyyppejä. Haluaisin tehdä woodoo-nuken ja pistellä neuloilla niin kauan, että kyllästyisin. Vai polttaisinko heidän kuvat, tai tekisin tikkataulun naamakuvasta. Heittelisin kunnolla teräviä tikkoja.

Mitä se auttaisi? Ei mitään. Mutta miten saan jätetyksi nämä ikävät tunteet ja mietteet taakseni? Kaikki se energia, jonka tähän vanhan miettimiseen tuhlaan, on sanan mukaisesti tuhlausta. Sen tarvitsen tulevaisuuden ja uusien mahdollisuuksien miettimiseen. Työhakemusten räätälöintiin, oman osaamiseni tutkiskeluun ja täydentämiseen, positiivisten asioiden miettimiseen..

Tarvittaisiin se "kasvohoito", joka puhdistaisi ajatukset, vetäisi kaiken likaantuneen ja jopa tulehtuneen pois, ja niiden tilalle imeytyisi uutta ja ravitsevaa voidetta, positiivisia ja mielihyvää tuottavia, tulevaisuuteen suuntaavia ajatuksia.