Viikonloppuna löysin avoimen yliopiston sivut. Olinhan minä kuullut opiskeluista avoimessa yliopistossa, mutta en ollut koskaan ehtinyt tai muuten viitsinyt paneutua tarjontaan. Nyt minulla oli aikaa.

Mitä kaikkea onkaan tarjolla: kulttuurista eri kieliin. Paikkojakin vielä tarjolla, joten eikun oikeaa ja mielenkiintoisinta hakemaan. Olen töissä ollessani tykännyt aina kurssipäivistä. Oli kivaa irrottautua arkirutiineista ja olla päivä tai pari ihan muualla ja oppia uutta. Viime vuosina kurssipäivät vähenivät, ja niitä jäin kaipaamaan. Nytpä siihen tarjoutui tilaisuus, omalla kustannuksella tosin. Hommahan oli helppoa: löytyi mukava viestinnän kurssi ja eikun ilmoittautumaan. Tilaa oli, joten eikun menoksi.

Emalinkorjauslakkaa

Vastapainoksi täytyy edistää viemäriprojektia. Käynti Bauhausin LVI-osastolla oli vaikuttava. Kyllä K-Raudan valikoima jäi toiseksi. Miten paljon ja miten erilaisia pultteja ja tiivisteitä voi putkistoihin laittaakaan. Nyt ymmärrän, miksi meillä on varaston laatikossa käyttämättömiä renkuloita ja rautaosia tai muita vempaimia. Mieshän ei halua mitata ja katsoa kotona lähtiessään, mitä tarvitaan. Suoraan kauppaan ja hyllystä sen näköinen, mitä tarvitaan. Jos on väärä, eihän sitä ilkeä vaihtaa, vaan se jää odottamaan muuta käyttöä varastoon.

Minulla oli tarkat mitat, ja löysinkin, mitä tarvitsin. Lisäksi löysin, mitä en tiennyt olevan olemassakaan: emalin korjaukseen tarvittavaa "lakkaa". Avulias myyjä kuljetti pitkiä käytäviä pitkin hyllylle, josta antoi kuin konekirjoitus korjauslakkapurkin, jolla voi korjata emaliin tulleet halkeamat ja lohkeamat. Kätevää ja upeaa! Näin on toinen lavuaari kohta kuin uusi, odottaa korjauslakan kuivumista. Pian on lavuaari-projekti valmis!

Opiskelijaelämää

Muistelin menneitä kävellessäni luennoille. Siitä on lähes 30 vuotta, kun olin eka kerran Metsätalolla luennoilla syksyllä 1979. Nyt kävelin samoista ovista ja etsin oikeaa luentosalia. Portaat olivat yhtä leveät ja pitkät, uutta olivat säilytyslaatikot ja kahvilamerkit.

Tietotekniikka on tullut myös yliopisto-opetukseen, mutta miksi sen pitää olla niin pääosassa. Luulisi, että se on jo nyt väline, jonka avulla näytetään valmisteltuja esityksiä, mutta päähuomio koko porukalla kohdistuu siihen, miten stand by -asennon saa esille tai pois ja nukkuuko kone, vai pitääkö painaa jotain nappulaa..

Olin unohtanut, miten kuivaa teoriaopiskelu onkaan. "Yliopiston tehtävä on kouluttaa tutkijoita, opinnot tähtäävät tutkijan ammattiin. Joku lähtee muualle ja hyödyntää sitten näitä työelämässä soveltuvin osin." Olipa raju väite. En ollut muistanutkaan. Mutta tätä tulin hakemaan, teoriaa pitkään tehdyn käytännön työn tueksi.