Minut irtisanottiin oltuani saman työnantajan palveluksessa 23 vuotta. Olin luullut osaavani työni ja toimialan. Olin töissä alalla, johon olin saanut yliopistokoulutuksen ja valmistunut vuonna 1986.

Vapautta, vastuuta ja matkustelua

Nuorena maisterina sain heti vastuullisia töitä. Sain oppia uutta ja soveltaa opiskelemaani teoriaa täysmääräisesti. Yritys, jossa olin töissä antoi runsaasti vapautta, mutta myös vastuu oli suuri. Vain taivas oli rajana, voisi kuvailla.

Pääsin hyvin koulutuksiin ja opin nopeasti työelämän pelisäännöt. Olen tunnollinen, jopa vanhanaikaisen lojaali työnantajaa kohtaan. Tein pitkää päivää ja mietin paljon työasioita myös vapaa-ajalla, mutta vastapainoksi pääsin matkustelemaan, käymään kongresseissa ja työhän kuului paljon tilaisuuksia sekä oman porukan että asiakkaiden kanssa. Pidän esiintymisestä, pidän itseni likoon laittamisesta, joten nautin työstäni.

Vuosien aikana yritys vaihtoi omistajaa, ja työtehtävät muuttuivat. Olin se pärjääjä, joka omaksui uudet työvälineet nopeasti, ja olin innokas auttamaan muita. Helpdesk oli vaikeasti saatavilla, mutta työkaverit oppivat tulemaan luokseni. Opin luottamaan itseeni, tunsin olevani tärkeä, pidetty ja ennen kaikkea osaava työntekijä. Tajot, tujot ja tuloskortit tulivat ja menivät; intrat, extrat, crm:t ja nettisivut otettiin käyttöön ja sain huomata, että minähän hallitsen nämä asiat. Kehityskeskusteluissa ei koskaan tullut esille asioita, missä minun pitäisi kehittää osaamistani ja mihin päin pitäisi suunnata. Hyvä näin, jatka samaan malliin.

Sivuraiteelle jätetty vaunu asemalla

Mutta mikä meni pieleen? Kun jälleen kerran omistaja oli vaihtumassa, huomasin olevani outo lintu yrityksessä. Sanomani ja ehdotukseni tulkittiin arvosteluksi tai oudoiksi heitoiksi, joita ei ole tapana uudessa yrityksessä tehdä. "Ihan hyvä idea, tuota kannattaakin miettiä", oli yleinen kommentti. Ei niihin koskaan palattu, eikä niitä koskaan missään mietitty. Olin paitsiossa, tietoa ei tullut eikä sitä kaivattu.

Myös se, että ei lähetetä mitään tietoa ja viestiä, on viestintää, sanoi opettajamme. Se on tietoinen valinta, ollaan hiljaa. Ja näinhän se oli; sen kohteeksi jouduin. Sairastuin, kun en osannut toimia uudessa ympäristössä. Tavat toimia, keskustella, työskennellä ja viestiä olivat täysin toiset. Prosessit, miten asiat päätetään olivat täysin vieraita, eikä niistä kerrottu. Oma paikkani, merkitykseni yritykselle, saati toimenkuvani oli täysin auki. En tiennyt, mitä minulta odotettiin, mitä minun pitäisi saavuttaa, että voin tuntea tekeväni oikeita asioita ja riittävän hyvin. Entiset tehtävät siirtyivät muille, ilman, että niistä olisi minulle edes kerrottu etukäteen. Suoraan kysymykseen vastattiin, eli saatoin toki kysyä, kuka mitäkin tekee jatkossa.

Kaipa minun olisi pitänyt osata toimia oikein; etsiä ne henkilöt ja tahot ja käydä asioita läpi. Yritin ja teimme niin kerran, mutta se ei selventänyt mitään. Sitten menivät voimat, paloin loppuun ja itsetunto romahti. Jouduin sairauslomalle. Olin aseman sivuraiteelle jätetty, hylätty junan vaunu. Juna meni jo täydellä höyryllä eteenpäin.

Sairis vei viimeisetkin mahdollisuuteni työpaikkaan. Palattuani töihin olin aika hyvässä kunnossa, mutta huomasin, että työt siirretään järjestelmällisesti muille, mitään uutta ei ole aloittaa ja konhtallani oleva projekti pidetään jäissä jos milläkin verukkeella. Miten tyhmä sitä on, että sitä ei huomaa, vaikka merkit ovat selvät. Vasta jälkeen päin ymmärtää, että kaikki oli päätetty jo kauan sitten. Reilu 1,5 vuotta minä kuvittelin, että minulla on töitä, olen tärkeä osa yritystä ja osaamistanai arvostetaan. Kärsin ja syytin itseäni, kun en osannut toimia siinä. Ja ihan turhaan.

Osaava menestyy

Oliko syy osaamisessani, missä kohdin lähdin osaamisen kehittämisessä väärille poluille?

Tähän en ole saanut vastausta, enkä itsekään osaa siihen vastata. Joskus minulle sanottiin, että totta kai osaamisen perusteella valitaan työntekijät myös uudessa yrityksessä. "Osaamista on monelaista".

Olin liian hyvä suppealla alalla, nyt yritys tarvitsee laajempialaisia osaajia. Minä, 23 vuotta töissä ollut en ole niin laaja-alainen osaaja, kuin vuosi sitten aloittanut untuvikko?

Omasta mielestäni osaaminen ei ole pelkkiä arvosanoja, eikä toisaalta pelkkää käytännön kokemusta. Yrityksen tarvitsema osaaminen on se yhdistelmä, jossa teoria tai oppi asioista voidaan yhdistää kokemuksen tuoman tiedon perusteella yrityksen liiketoiminnassa muotoon, josta on hyötyä asiakkaille. Itse pidin vahvuutena juuri sitä, että osasin teorian, tiesin yrityksemme mahdollisuudet hyödyntää tuota teoriaa ja lisäksi osasin muokata tuon tiedon viestinnällisin keinoin asiakkaiden ymmärtämään muotoon.

Olen katkera, kun sitä ei tarvita. Toisaalta minulla on mahdollisuus lähteä muualle. Mutta, miten se tehdä tällaisena aikana? Osaamiseni on niin kiinni tuossa entisessä yrityksessä ja siinä toimialassa, joten muilla toimialoilla olen aloittelija. Olisin vain käytäntöjä osaava, tekninen suorittaja, mutta se substanssiosaaminen puuttuu.